sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Haaveilijasta ASP-säästäjäksi


Ajattelin kertoa teille tässä urakkasopimuksen etenemistä odotellessa vähän taustoja siitä, kuinka päädyimme tähän tilanteeseen.

M ja minä löysimme toisemme vajaa viitisen vuotta sitten internetin kätköistä. Aluksi kaukoseurustelimme ja vuoden 2009 yhteenmuuton jälkeen menimme viime vuonna naimisiin. Tämän jälkeen aloimme miettiä yhteisen asunnon ostamista.

Olen itse asunut suurimman osan lapsuuttani omakotitalossa. Samoiten M on omakotitalokasvatti. Tämä on johtanut siihen, että emme osaa kuvitella omistavamme muuta kuin omakotitaloa. Omakotitaloasuminen on se ”idylli”, jota haluamme. Omakotitalot kuitenkin maksavat valitettavan paljon. Nykyään monet rahoittavat asuntonsa täysin lainarahalla. Me kuitenkin halusimme säästää rauhassa ensin rahaa ainakin osan asunnon hinnasta. Tutkimmekin eri säästövaihtoehtoja. 




Siirryimme M:n kanssa omakotitalon haaveilusta varsinaisesti tekoihin, kun Valtio lupasi ASP-tililäisille 3000 euron palkkion, jos he ostavat talon ennen 2011 vuoden loppua. Otimme nopeasti selvää, mistä siinä ASP-säästämisessä oikein onkaan kyse ja lähdimme mukaan säästäjien joukkoon. ASP:tä vetovoimaiseksi teki myös se, että omat vanhempani olivat aikoinaan ASP-lainalla saaneet oman ensimmäisen asuntonsa, edullisesti. Ehdimmekin aloittaa ASP-säästämisen juuri ajoissa, jotta tarvittavat kahdeksan vuosineljännestä ehtisivät tulla täyteen ennen 2011 joulukuuta.

Tällöin lähdimme lainanhakureissulle lähipankkiimme ja kysyimme, missä hintaluokassa lainamme voisi pyöriä. Kun pankki oli samaa mieltä kanssamme asunnon hintaluokasta, aloitimme tarmokkaan asuntoja kauppaavien nettisivujen selailun. Valitettavasti yhtään sopivaa asuntoa ei kuitenkaan vielä 2011 löytynyt, joten tyydyimme odottelemaan sopivan asunnon tuloa. (Tai siis minä kärvistelin kärsimättömänä ja impulsiivisena heti-mulle-talo! -yksilönä ja M otti rauhallisesti harkitsevan ja empivän tyylinsä johdattelemana.)

Sitten tuli kesä 2012... Mutta siitä sitten myöhemmin lisää.


Niille, joille ASP-säästäminen on vierasta, tässä asia lyhykäisyydessään

ASP-korkotukilainassa sinun tulee säästää vähintään 10 % asunnon hinnasta. Kun olet säästänyt tämän 10 prosenttia, saat Valtion takauksella loppusummalle lainan pankistasi. Säästäminen tapahtuu tallettamalla rahaa ASP-tilille vähintään kerran 3 kuukaudessa. Vähintään rahaa tulee laittaa säästöön 150 euroa yhdessä vuosineljännessä, enintään 3000 euroa. Säästäminen tulee aloittaa ennen kuin täyttää 31 vuotta, mutta jos kyseessä on pariskunta, voi säästämisen aloittaa, kunhan toinen on alle 31-vuotias. Säästää tulee yhteensä 8 vuosineljännestä (ei välttämättä peräkkäin), sitten voi "lunastaa" ASP-lainan. (Lähde Valtiokonttori 2012.)



ASP-lainassa on lainan enimmäismäärärajat asuinpaikkakunnan mukaan. Vihdissä ASP-lainan raja on 100.000 euroa, Helsingissä se on 150.000 euroa. Jos asunto maksaa enemmän kuin tämän lainan raja on, pankki tarjoaa lisälainan lopulle lainalle (huonommalla marginaalilla). ASP-säästäjä saa säästämälleen summalle pankista riippuen vähintään 1 % koron (jos keskeyttää säästämisen ja nostaa rahat, mikä on mahdollista) sekä 3-4 prosentin korkopalkkion ASP-lainaa nostaessa. Tämän lisäksi ASP-lainassa etuna on Valtion takaus (90 prosenttia asunnon hinnasta, lisälainan kohdalla joutuu tästä Valtion takauksesta maksamaan jonkun verran palkkiota, esim. meidän kohdalla 650 e). Valtio auttaa ASP-lainaajaa myös, jos korot nousevat yli 3,8 %. Tällöin Valtio maksaa ASP-lainan koroista 3,8 prosentin ylimenevältä osuudelta 70 prosenttia enintään 10 vuoden ajan. (Lähde Valtiokonttori 2012.)

ASP-lainassa on muitakin etuja sekä sääntöjä, enkä niitä tässä kaikkia käy läpi. Jos ASP-laina kiinnostaa sinua, kannattaa katsoa eri pankkien sivuilta ASP-lainasta sekä Valtiokonttorin nettisivuilta.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Apuaaa - Miten mä aloitan bloggauksen?!


Miten aloittaa blogin kirjoitus? Tätä mä en tajunnut miettiä silloin, kun innoissani rupesin suunnittelemaan blogin ulkonäköä. Asia tuli nyt mieleen, kun blogi olisi kirjoituksia ja kuvia vajaa tekele. Olen jo pidemmän aikaa lukenut mielenkiintoisia blogeja. Mielestäni hyvä blogi on koukuttava kuin viihdyttävä tv-sarja tai herkkukarkkipussi. Hyvä blogi on kuin mehevä juorujen ja tarinoiden kertoja, jonka luokse palaat aina säännöllisin väliajoin virkistymään. 

En ole koskaan ajatellut itseäni kirjoittajaksi. Siis, lapsena ja ei niin lapsena aloitetut päiväkirjakin aina loppuivat muutaman kirjoituksen jälkeen. Luonteeltani olen sellainen innokas touhuaja, innostun aina uudesta asiasta ja vöyhötän ympäriinsä, mutta se innostus laantuu nopeasti. Miksi sitten aloittaa bloggaaminen, jos on saanut tämmösen luonteen omakseen? No siksi, koska olen yltiöpositiivinen ihminen, joka uskoo jaksavansa kirjoittaa mielenkiintoisesta aiheesta. Sitä paitsi mielipiteitä ja samankaltaisia tai ihan erilaisia kokemuksia olisi kiva kuulla. Niin, ja saattaahan tämä blogi jotakuta kiinnostaa tai viihdyttääkin.

Mutta siis aiheeseen: Olen siis 30-jotain nainen Helsingistä, naimisissa M-nimisen miehen kanssa, kesällä tuli juuri vuosi täyteen. Olemme haaveilleet omakotitalon ostosta jo jonkin aikaa. Kuten blogini otsikko kertookin, olemme löytäneet keskeneräinen talon, joka meillä on suunnitteilla ostaa. Tiedän, voin oikein kuvitella epäuskoisuuden kasvoillanne. "Kuka hullu ostaa keskeneräisen talon, sehän on tuhoon tuomittu projekti!" No joo, mut tämä talo on NIIN IHANA, että se kelpaa meille keskeneräisenäkin, sitä paitsi talon myyjä eli rakentaja on lupautunut urakkatyöllä tekemään talon valmiiksi ja ja ja... Tietty tässä tilanteessa on riskinsä, mutta niin on talokaupoissa AINA. Tämän blogin tarkoitus on kertoa, kuinka me M:n kanssa etenemme keskeneräisen talomme kanssa kohti unelmataloa. Tervetuloa mukaan, jännittäviä ja hermoja raastavia aikoja luvassa, I guarantee that :D

Tässä teille kuva 6 h +k + s (n. 190 neliön) tulevasta "hökkelistämme"


Myöhemmin pistän kuvia myös sisätiloista, vaikkei nissä vielä paljon katseltavaa olekaan. Voisin myös näyttää teille, miten haluaisin asunnon sisustaa ja mihin meillä lopulta on varaa. Mutta, niistä sitten myöhemmin.